Herkullista luomua blogi

Tag - #Biologicoils

Ruusuista elämää ruusuviinietikalla

Ruusuviinietikka on ollut yllättäen tämän kesän ihastuttavimpia tuoksuja heti niittykukkien ja huumaavan suopursun tuoksuttelun jälkeen. Ja tämä lausunto tulee etikan hajun vihaajalta! Ruoanlaittoon ja iholle sopiva ruusuviinietikka on myös uskomattoman helppo valmistaa. Ruusujen kukkiessa yhä valtoimenaan onkin mitä parhain hetki kerätä pari kourallista ruusunlehtiä kauneudenhoitoa ja keittiötä varten. Vastaavalla reseptillä voit tehdä mauste-etikoita myös esimerkiksi tuoreista yrteistä ja valkosipulista. Lue alta, mihin kaikkeen ruusunlehdet sopivat!

Ruusunlehdet

Ruusuista kauneudenhoitoa

Omenaviinietikkaan uutetut ruusunlehdet sopivat sekä kauneudenhoitoon että keittiöön. Omenaviinietikka on nimittäin todellinen joka kodin ihmeaine, josta sekoitellaan makua ruokiin, tehoa siivoukseen ja kulautellaan vauhtia aineenvaihdunnalle. Harvempi tietää, että omenaviinietikka myös hemmottelee ihoa pehmentäen sitä, lievittäen kuivumista ja tuoden myös apua iho-ongelmista kärsiville.

Luomuomenaviinietikka sisältää paitsi kosolti vitamiineja, hivenaineita, aminohappoja ja entsyymejä, se on myös luontaisesti tulehduksia lievittävä. Se sopiikin mitä mahtavimmin ihonhoitoon ja hiustenhoitoon.  Ihon pH:n rauhoitteluun ruusuviinietikka on mitä mainioin. Ruusuviinietikka vahvistaa ihon suojakerrosta ja kosteuttaa ihoa ja hiuspohjaa. Etikka kannattaa laimentaa ennen käyttöä, sillä pelkän etikan iholle lotraus voi aiheuttaa ihoärsytystä tai ihon tummennusta.

RUUSUVIINIETIKKA HIUKSILLE

Ruusuviinietikka huoltaa hiukset kiiltäviksi ja helpommin käsiteltäviksi. Se hoitaa hiuspohjaa ja torjuu ja rauhoittaa tulehduksia. Hilseilevä kuiva hiuspohja ja kuivat hiukset saavat ruusuviinietikasta kaivattua ravinnebuustia.

Kuivien ja elottomien hiusten elostuttaja: Sekoita teelusikallinen ruusuviinietikkaa lasilliseen vettä, hiero hiuksiin viiden minuutin ajan. Huuhtele vedellä. Käytä kahden viikon hiuspohjaa vitalisoivana kuurina. Jos käytät hiuksille pelkkää vesipesua, raikastaa ruusuviinietikka hiukset.

Hilseen taltuttaja: Sekoita 1:1 ruusuviinietikkaa ja vettä, ravista hyvin. Suihkuta pesun jälkeen kosteisiin hiuksiin ja päänahkaan. Hiero samaan tapaan kuin hiuksia pestessä ja huuhtele.

RUUSUVIINIETIKKA KASVOILLE

Ruusuviinietikka pienentää ihohuokosia, vähentää ihon talintuotantoa ja häivyttää näin myös finnejä ja mustapäitä. Sen sisältämä omenahappo torjuu aknen aiheuttamaa tulehdusta ja sopii oivasti myös rauhoittamaan finnien punoitusta ja ärtymistä puristelun jälkeen. Ruusuviinietikkaa voikin sekoittaa myös yövoiteeseen. Vau, mikä ihmetuote, eikä litrahinta päätä huimaa!

Syväpuhdistava ja tasapainottava kasvovesi: Ruusuviinietikkaa voi pirskotella kasvoille syväpuhdistavana ja tasapainottavana kasvovetenä. Jos et ole käyttänyt omenaviinietikkaa aiemmin, kannattaa seoksesta tehdä aluksi laimea: 3:1 vettä ja etikkaa (3 osaa vettä, 1 osa etikkaa). Kun iho on tottunut etikkaan, voit lisätä etikan määrää 1:1 veden kanssa sekoittaen. Veden sijaan voit käyttää myös esimerkiksi vihreää tai valkoista teetä, kukkaisvesiä tai lisätä mukaan aloe vera -geeliä. Tee kerralla n. 1-2 viikon satsi kasvovettä. Kasvovesi säilytetään jääkaapissa ja ravistetaan aina ennen käyttöä. Itse valmistan kerralla 1-2 dl annoksen, joka mahtuu pieneen sumutinpulloon.

Käyttö: Kasvot puhdistetaan ensin puhdistusaineella, ja tämän jälkeen kostutetaan musliiniliina/pumpuli ruusukasvoveteen ja taputellaan seosta kasvoille. Musliiniliinan voi kastella lähes märäksi liuoksesta, kasvovettä on turha säästellä, sillä iho nauttii kaikesta saamastaan kosteudesta.

Kun aloitat ruusuviinietikan käytön, anna sen vaikuttaa vain 5 minuuttia kasvoilla ja huuhtele kasvot. Ihosi totuttua etikan käyttöön voit lisätä vaikutusaikaa tai jättää huuhtelun kokonaan välistä. Huom! Käytä etikkakasvovettä ainoastaan iltaisin, sillä auringon ja etikan yhdistelmä voi aiheuttaa tummia läiskiä tai ihoärsytystä sen happamuuden vuoksi. Sen sijaan auringon jälkeen ruusuviinietikka on oivallista, se lievittää ihovaurioita ja nopeuttaa auringon polttaman ihon paranemista.

RUUSUVIINIETIKKA VARTALOLLE

Ruusuviinietikka pehmentää ihoa, kiihdyttää verenkiertoa ja hillitsee tulehdusta ja turvotusta. Sillä karkotat hetkessä myös tunkkaiset hajut ja desinfioit ihon luonnonmukaisesti. Vartalon paksummalle iholle ruusuviinietikkaa voi käyttää täsmähoitona myös laimentamattomana. 

Ihokarvojen poistoon: Ruusuviinietikka ehkäisee karvojen sisäänkasvamista ja tulehdusta, ja pehmittää ihokarvoja tehden niiden poistamisesta vaivattomampaa. Ihokarvojen pehmittämiseen voit käyttää etikkaa laimentamattomana tai 1:1 suhteessa. Käytä intiimialueille mietoa 1:3 etikkaliuosta

Ihovaurioille: Ruusuviinietikka myös kiihdyttää verenkiertoa, auttaen esimerkiksi mustelmien paranemista. Sen hapokas koostumus kadottaa myös hyttysenpuremista aiheutuvaa kutinaa ja hillitsee tulehdusta ja turvotusta, ehkäisten paukamien syntymistä ja nopeuttaen ihon paranemista.

Jalkojen raikastukseksi: Jaloille ruusuviinietikka toimii ihanaisena jalkakylpynä. Ihoa pehmittävä ja hikisten jalkojen hajuja neutralisoiva ja desinfioiva liuos hemmottelee kesäjalat kuntoon hetkessä. Sekoita pesuvatiin 2 dl ruusuviinietikkaa ja 0,7 l lämmintä vettä. Upota jalat ruusukylpyyn vartiksi ja huuhtele.

Kukkaisloistoa ruoanlaittoon

Kauneudenhoidon lisäksi ruusuviinietikkaa voi käyttää aivan kuten muitakin etikoita: salaatinkastikkeisiin, marinadeihin, sellaisenaan ruoansulatusta edistämään, maustamiseen ja säilöntään. Erityisesti salaatinkastikkeissa ruusutarhan antimet tuovat mukavaa makujen pyöreyttä ja raikkautta.

Ruusuviinietikan valmistus

Kerää tuoreita ruusunterälehtiä puhtaalta paikalta. Jos ruusuja ei löydy omilta pihoiltasi, muistele mistä löytyisi esimerkiksi villiruusupensaita, tai pohjoisessa luonnossa agressiivisesti leviävää pinkkikukkaista kurtturuusua. Reseptin kurtturuusunlehdet keräsin tällä kertaa Tampereen Leinolasta ja Pyhäjärven rannalta.

Halutessasi voit valmistaa ruusuviinietikan myös kuivatuista ruusuista, mutta väristä tulee huomattavasti kauniimpi tuoreita lehtiä käyttämällä. Kaupan ruusuja en kuitenkaan suosittele käyttämään, sillä ruusutarhan lempeässä mullassa auringonvalosta nauttineet ruusut ovat aivan toista maata kuin ulkomailta tuodut kasvihuonekimput, joita on voitu myös käsitellä kemikaalein.

Ruusuviinietikan tekoon tarvitset:
  • Laajasuisen puhtaan ja keitetyn lasipurkin. Lasipurkki keitetään sen steriloimiseksi. Koska etikan säilyvyys on mainio jo itsessään, pikaisempikin keitto yleensä riittää.
  • Kuivattuja tai tuoreita ruusunlehtiä
  • BiologicOils luomulaatuista omenaviinietikkaa (tai ruokakäyttöön voit ottaa myös valkoviinietikkaa)

 

Oman purkkini tilavuus oli n. 0,5 l ja ruusunlehtiä siihen meni kaksi isoa kourallista. Mitä enemmän ruusunlehtiä sullot purkkiin, sen parempi. Jos viinietikkaa ei riitä koko purkin täydeltä, älä kuitenkaan liioittele – ruusunlehdet kelluvat hitusen pinnassa, mutta etikan pitäisi suunnilleen peittää ruusut. Ruusunlehdet saa sullottua tiiviisti yllättävän pieneen tilaan.

Etikkauutoksen voi tehdä kylmänä tai kuumana. Etikkaa kuumentamalla ruusuista irtoaa makua nopeammin ja vahvemmin. Etikka kuumennetaan kattilassa kiehuvaksi ja kaadetaan ruusun terälehtien päälle. Ruusujen rakennetta voi hivenen pyöritellä rikki esimerkiksi huhmareella tai lastalla. Jos kuuman etikan höyryt aiheuttavat heikotusta tai päänsärkyä, voit huoletta tehdä uutoksen myös huoneenlämpöisestä omenaviinietikasta. Tällöin suosittelemme käyttämään tuoreita ruusunlehtiä.

Kuten jo totesin, minulle etikka aiheuttaa hajultaan suurta puistatusta. Muistan sen lapsuuden päivän, kun isosiskoni kanssa rikoimme vahingossa etikkapullon kaappiin, ja siivosimme sitä tuntikaupalla saadaksemme sotkut piiloon ennen äidin tuloa töistä kotiin. Se oli myös yksi elämäni ensimmäisistä migreenipäivistä. Siksi päädyinkin tekemään kylmäuutoksen, käyttämällä lämmittämätöntä korkealaatuista italialaista luomuomenaviinietikkaa. En hennonut hieroa hentoisten ruusunlehtien rakennetta kovinkaan rikki, vaan ainoastaan painelin niitä vähän lastalla.

Kun omenaviinietikka on kaadettu ruusujen päälle, ruusuviinietikkapurkki suljetaan ja sekoitetaan ravistelemalla parin päivän välein 1-3 viikon ajan.

Osassa löytämistäni ohjeista etikkapurkki jätettiin auringonvaloon lämpenemään, osassa käskettiin pitää etikka jääkaapissa. Koska auringonvalossa olleiden purkkien sisältö näytti kovin samealta, valitsin estetiikan ja laitoin purkin visusti viileään.

Kaksi viikkoa myöhemmin ihanainen etikka oli valmis, ja se oli tuoksultaan ruusuisen huumaava. Etikan tuoksua ei ollut enää havaittavissa lainkaan. Vau! Jatkossa aion todellakin käyttää ruusuviinietikkaani kaikkeen ihonhoitoon.

Pieni suuri (luomu)öljyopas

Valitse oikea öljy ruoanlaittoon, leivontaan ja maustamiseen – ja huolehdi samalla hyvinvoinnillesi välttämättömien rasvahappojen saannista! Markkinoilla on nykyään hyllymetreittäin erilaisia öljyjä: rypsiä, rapsia, oliivia, kookosta, pähkinä- ja siemenöljyjä. Niistä jokaisella on oma käyttötarkoituksensa. Jotkut öljyt ovat ylivertaisia tärkeiden rasvahappojen määrän vuoksi, toiset soveltuvat parhaiten paistamiseen sillä ne kestävät kuumentamista, ja osassa maku ratkaisee käyttötarkoituksen.

Rasvoihin liittyvä terveyskeskustelu on runsasta ja toisinaan myös ristiriitaista, kuten erilaisten terveyttä koskevien väitteiden kanssa tuppaa olemaan. Lähteestä riippuen rasva voidaan joko julistaa pelastavaksi ihmeeksi tai ihmisen tuhoavaksi kauhistukseksi. Välillä pää on täysin pyörällä, myös meillä luomualalla työskentelevillä, kun ei tiedä ketä ja mitä tutkimusta uskoisi. Rasvakeskusteluun sopii sama sääntö kuin moneen muuhunkin terveysrintamalla – kuuntele kehoasi ja käytä öljyjä monipuolisesti. Se on varmaa, että tarvitsemme rasvoja moniin elimistömme toimintoihin, ja että kehomme pitää vaihtelusta. brain-544403_640

Kasviöljyt ovat lähes pelkästään hyvää eli pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa. Öljyt ja rasvat ovat oleellinen osa ruoanlaittoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Öljyt ovat välttämättömiä aivoillemme ja soluillemme, mutta niiden päivittäisen saannin tarve on hyvin pieni, vain noin pari ruokalusikallista päivässä. Siksi kannattaakin panostaa laatuun ja välttää etenkin teollisissa elintarvikkeissa esiintyviä, teollisesti kovetettuja ns. transrasvoja.


Pieni öljysanasto:

  • Kylmäpuristettu luomu oliiviöljy: Kylmäpuristettu oliiviöljy jaetaan EU:n säädösten mukaan kahteen laatuluokkaan, jotka eroavat toisistaan happopitoisuuden perusteella. Näiden lisäksi on myös muita, heikompilaatuisia oliiviöljyjä.
    • Extra virgin: Käsittelemätön, kuumentamaton, mekaanisesti puristettu erittäin hieno öljy jossa vapaita rasvahappoja on alle 1%. Maukas ja hienostunut extra virgin sopii sellaisenaan salaattiin tai muuhun kypsentämättömään ruokaan sekä maustamiseen, ei kannata kuumentaa.
    • Virgin: Mekaanisesti puristettu, käsittelemätön öljy. Hyvänmakuinen. Virgin- eli neitsytoliiviöljy sisältää hieman enemmän vapaita rasvahappoja kuin extra virgin, mutta aina alle 2%. Tämän laatuluokan oliiviöljyt ovat hiukan harvinaisempia ruokakaupoissamme.
  • Kylmäpuristus: Kylmäpuristaminen on öljyn valmistusmenetelmä, jossa öljykasvin siemenessä tai hedelmässä, kuten oliivissa oleva öljy puristetaan hellävaraisesti alle 40 asteen lämpötilassa. Vigrin- ja extra virginöljyt valmistetaan kylmäpuristusmenetelmällä. Kylmäpuristettu öljy on maukasta, mutta se hapettuu nopeammin kuin teollisesti uutettu öljy.
  • Transrasva: Transrasvaa pidetään kaikkein vaarallisimpana rasvana, sillä se nostaa huonoa LDL-kolesterolia ja laskee hyvää HDL-kolesterolia. Transrasvaa esiintyy luonnollisesti maitotuotteissa ja naudanlihassa. Lisäksi sitä syntyy teollisessa ruokatuotannossa kun kasviöljyjä kovetetaan vedyn avulla tuomaan tuotteeseen rakennetta ja estämään rasvan pilaantumista.
  • Rasvahappo: Ravinnosta saatavat rasvahapot vaikuttavat erityisesti veren kolesteroliarvoihin. Rasvahapot jaetaan niiden vaikutusten ja olomuodon mukaan kolmeen eri luokkaan:
    • Tyydyttynyt: Lähinnä eläinkunnan tuotteissa esiintyvää kovaa eli huoneenlämmössä kiinteää rasvaa, joka nostaa veren kolesterolipitoisuutta.
    • Kertatyydyttymätön: Erityisesti kasvikunnan tuotteista saatavia  omega 7- ja omega 9-rasvahappoja joita elimistö pystyy valmistamaan myös itse, pienentävät veren LDL-kolesterolin pitoisuutta.
    • Monityydyttymätön: Omega 3- ja omega 6-rasvahappoja, joita elimistö ei pysty muodostamaan itse. Erityisesti omega 3-rasvahapon saannista tulee huolehtia sillä saamme yleensä ravinnosta enemmän omega 6-rasvahappoa. Esiintyy kala- ja kasviöljyissä.

Kasviöljy syntyy puristamalla öljykasvien siemenissä tai itse kasvissa, kuten oliivissa, oleva öljy. Tavallinen, ei-luomuöljy valmistetaan yleensä kemiallisella prosessilla jossa öljy irrotetaan öljykasvista kuumennuksen ja liuottimien avulla. Saatu öljy käsitellään kemikaaleilla säilyvyyden parantamiseksi, jolloin siitä katoaa myös paljon vitamiineja ja antioksidantteja.  Yleensä luomuöljy valmistetaan hellävaraisesti kylmäpuristamalla ja suodattamalla, jolloin siihen jää huomattavasti enemmän myös suojaavia ja arvokkaita ainesosia. Tästä kertoo kylmäpuristetun öljyn voimakkaampi maku ja väri. olive-oil-356102_640


Kasviöljyt – kuka kukin on?

Oliiviöljy: Välimeren alueen kultainen lahja maailmalle! Runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja sekä antioksidantteja sisältävää oliiviöljyä pidetään salaisuutena Välimeren alueen väestön sydän- ja verisuonitautien vähäisyyteen. Oliiviöljy sisältää runsaasti kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka sietävät hapettumista ja vähentävät LDL-kolesterolia vähentämättä samalla HDL-kolesterolia, joka suojaa verisuonia kalkkeutumiselta. Lisäksi oliiviöljyssä on suuret määrät antioksidantteja, kuten tokoferoleja ja hydroksefenoleja, jotka suojaavat verisuonten kalkkeutumiselta ja pidetään myös mahdollisena syövän torjumiseen. Oliiviöljyä on tutkittu ja tutkitaan edelleen todella innokkaasti. Näyttääkin siltä, että sen ansiolista kasvaa tutkimustulosten karttuessa.

Oliivi on runsaasti öljyä sisältävä ns. luumarja. Extra neitsytöljy puristetaan oliivin hedelmälihasta mekaanisesti alhaisessa lämpötilassa. Tähän öljyyn ei sekoiteta mitään eikä siihen lisätä mitään. Se on marjasta puristamalla saatua nektarimaista mehua. Kun mehuun sekoittunut öljy on noussut ”kasvimehun” pinnalle, se separoidaan eli erotellaan mehusta. Tämä öljy on valmista pullotettavaksi ja nautittavaksi. Parhaimmillaan oliiviöljyn arvokkaat ominaisuudet saat käyttämällä sitä kylmänä. Et tarvitse salaatinkastikeeksi korkealaatuisen extra virgin luomuoliiviöljyn lisäksi kuin lorauksen hyvää balsamiviinietikkaa (luomua!) ja rouhaisun pippuria ja suolaa. Kokeile myös marinadeihin tai tee itse antipasto-tyyppisiä öljysäilykkeitä. Halvimpia oliiviöljyjä voi käyttää myös paistamiseen. Oliiviöljy säilyy hyvin. Biologicoils-sarjassa on useita luomuoliiviöljyjä: maustamatonta extra virginiä sekä erilaisia maustettuja öljyjä.luomu-oliivi-organic-olive-web

Rypsiöljy: Kotimainen rypsi on erinomainen perusöljy. Maku ei ole erityisen voimakas. Rypsiöljy kestää jonkin verran kuumennusta ja sopii siksi monenlaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan, myös paistamiseen. Rypsin, kuten muidenkin öljyjen arvokkaat rasvahapot säilyvät kuitenkin parhaiten kylmäpuristetussa, kuumentamattomassa öljyssä.

Kookosöljy: Kookosöljy jakaa mielipiteet – sitä pidetään joko todella terveellisenä tai todella haitallisena. Monien epäilijöiden mielestä kookosöljyn terveysväittämiä ei ole tutkittu tarpeeksi. On hyvä huomioida, että terveysväittämiä on esitetty kylmäpuristetusta neitsytkookosöljystä, ei siitä jokaisen kaupan hyllyltä löytyvästä munkkirasvasta. Kookosöljy kestää erittäin hyvin kuumentamista. Kookosöljyssä on runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, joten sitä ei tule käyttää ainoana rasvanlähteenä. Kookosöljy on kylmänä ja huoneenlämpöisenä jähmeää, joten sitä voi käyttää hyvin myös leivän päällä levitteenä. Kokeile myös sekoittaa siihen mausteita, kuten valkosipulia ja ripaus suolaa. Kylmäpuristettu kookosöljy on myös yksi raakasuklaan pääraaka-aineista. Lisäksi kookosöljyä käytetään ihonhoidossa. Luomuna kookosöljyä on esimerkiksi Amanpranalla.

Seesamiöljy: Seesaminsiemenöljyssä on suurin piirtein yhtä paljon kertatyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvoja (n. 42 ja 41 prosenttia painosta). Siinä on myös antioksidantteja, jotka suojelevat öljyn monityydyttymättömiä rasvoja hapettumiselta. Maukas ja pähkinäinen seesamiöljy sopii erityisen hyvin aasialaisen ruoan maustamiseen. Parhaiten se säilyttää ominaisuutensa kuumentamattomana. Seesamiöljyä voi käyttää myös ihonhoidossa ja hiusten latvoissa. Luomuseesamiöljyä on mm. Biologicoils-sarjassa.

Saksanpähkinäöljy: Saksanpähkinöistä kylmäpuristettu öljy on arvostettu gourmet-öljy. Pähkinäöljyjen lamborghini, aromaattinen saksanpähkinäöljy tuo jo pieninä määrinä täyteläisyyttä niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin.  Se sopii moneen ruoanlaitossa, myös paistamiseen miedolla lämmöllä. Öljyä voi käyttää esimerkiksi salaatteihin, peruna- ja juuresruokiin, leivontaan, lettuihin, puuroihin, smoothieisiin sekä suolan kera leivälle. Saksanpähkinäöljy on hyvä omega-3 -ja omega-6 rasvahappojen lähde.

walnuts-552975_640

Kurpitsansiemenöljy: Kurpitsansiemenöljy valmistetaan miedosti paahdetuista kurpitsansiemenistä. Maultaan se on ihanan pähkinäinen. Runsaasti omega 6-rasvahappoja sisältävä kurpitsansiemenöljy on arvokas ja aromaattinen siemenöljy. Kuumentaminen muuttaa maun kitkeräksi! Sopii hienoihin salaatinkastikkeisiin, vinagretteen, kypsennettyjen kasvisten kera, pastaan tai vaikka leivän päälle ja tahnoihin. Luomuna kurpitsansiemenöljyä on mm. Biologicoils-sarjassa.

Camelinaöljy: Camelinaöljyä saadaan camelina- eli ruistankio-öljykasvin siemenistä. Kylmäpuristettu camelinaöljy sopii kotimaisia öljyjä suosivan ruokakaappiin. Camelinassa on runsaasti omega 3-rasvahappoja (39%), joita elimistömme ei pysty itse muodostamaan. Camelinaöljyn rasvahappokoostumus on ihanteellinen, koska se sisältää monista muista öljyistä poiketen enemmän omega-3:sta kuin omega-6:sta. Usein puutokset ovat juuri omega-3 saannissa. Camelinaöljyä voi käyttää sellaisenaan kaikkeen ruoanlaittoon, jopa paistamiseen. Öljyä voi käyttää salaatteihin, kypsennettyihin vihanneksiin, puuroihin, smoothieisiin ja leivän kera. Voit käyttää myös ravintolisänä jolloin annostus on n. 1 rkl/vrk. Maultaan camelinaöljy muistuttaa pellavaöljyä mutta on kuitenkin miedomman makuista. Jotkut kuvailevat sen makua vehreäksi ja hennon manteliseksi. Lisää öljyä teelusikallinen aamuisin puuron tai viilin sekaan ja huomaa vaikutukset ihosi ja hiustesi hyvinvoinnissa sekä vireystilassasi. Kotimaista camelinaöljyä valmistaa mm. Impola.

Manteliöljy: Manteliöljy tehdään luomumanteleista kylmäpuristamalla. Mieto manteliöljy on pähkinäisen pehmeä. Aromikas maku sopii esimerkiksi tofun marinointiin, leivontaan, salaatinkastikkeisiin, smoothieihin, ruokien ”viimeistelyöljynä”. Manteliöljy on myös yleisesti tunnettu ihonhoidossa, sillä se sisältää runsaasti ihoa hellivää E-vitamiinia. Sitä voikin käyttää myös ulkoisesti ihon- ja hiustenhoitoon sekä hierontaöljynä. Luomumanteliöljyä löytyy mm. Biologicoils-sarjasta.

Hamppuöljy: Öljyhamppu (ruokalajike) on täynnä hyviä rasvahappoja sekä ainoana siemenkasvina elimistöllemme tärkeää gammalinoleeni- eli GLA-happoa. Lisäksi hamppuöljyssä on korkea E-vitamiinipitoisuus. Hamppuöljy on väriltään hennon vihreää ja maistuu ihanan pähkinäiseltä. Hampunsiemenöljy ei sovi kuumentamiseen, mutta sitä voi nauttia teelusikallisen puuron tai jugurtin kanssa päivittäin tai kokeilla erilaisiin levitteisiin, kuten pestoon. E-vitamiinipitoisuutensa vuoksi hamppuöljy sopii hyvin myös ihonhoitoon. Kotimaista hampunsiemenöljyä valmistaa mm. Impola.

canned-food-570114_640

Säilytys ja säilyvyys:

Rasvahapot pilaantuvat herkästi, joten huolehdi arvokkaiden kasviöljyjen oikeasta säilytyksestä! Parhaiten öljy säilyy valolta suojattuna tummassa, suljetussa lasipullossa viileässä säilytettynä. Jääkaapissa säilyttäminen voi samentaa öljyn, mutta sameneminen ei ole haitallista.

Luomuruokatukussa olemme keskittyneet Biologicoilsin luomuöljyihin. Biologicoils on korkealaatuinen ja laaja luomuöljybrändi. Biologicoils-oliiviöljyn alkuperämaa on Italia, joka on Espanjan ohella suurimpia oliiviöljyn tuottajamaita. Italiassa arvostetaan laadukasta öljyä ja tuotantotavat ovat laatua sekä perinteitä kunnioittavia. Biologicoils-sarjaan kuuluu laadukkaiden luomu oliivi- pähkinä- ja siemenöljyjen lisäksi luomupestoja, luomu tamari- ja shouy-soijakastikkeet, luomubalsamicokastikkeita sekä laadukkaita luomuviinietikoita. Biologicoilsit ovat helmikuun ajan kampanjatuotteena valikoiduilla jälleenmyyjillämme!Biologicoils luomuöljyt

Kohti täydellistä ruokakaappia – osa 1

Laatua ja helppoutta elämään – kuivatuista vihanneksista!

Aloittaessani työt vajaat pari vuotta sitten tukussamme tarkastelin uusin silmin monia tukkumme tuotteita. Oli suuri ahaa-elämys ymmärtää, että inkamarja onkin monia jälkiruoka-annoksia ihastuttanut kirpsakka ananaskirsikka, ja että pelkkänä mausteena pitämääni kurkumaa käytetään vahvana antioksidanttina esimerkiksi smoothieihin. Jotkin tuotteet päätyivät mullistamaan myös omaa arkeani, sellaisetkin, joita en olisi kuvitellut alunperin ruokakaappiin laittavani, tai joiden olemassaolostakaan en aiemmin tiennyt.

Uusista tuttavuuksista ja vanhoista klassikoista inspiroituneena aloitammekin tekstisarjan, jossa rakennetaan täydellistä ruokakaappia. Tiedättehän, sellaista jonka varaan voit luottaa: josta saat aina valmistettua jotakin niinäkin päivinä, kun et ehdi käydä kaupassa. Monesti kaikkea muuta löytyisi, mutta vihannekset puuttuvat, ne kun ovat yleensä tuoretavaraa. Siksi keskityn ensimmäisessä osassa kuivattuihin luomuvihanneksiin, jotka ovat näppärä apu ja herkullinen lisä moniin ruokiin.

Sipuli on suomalaisen ruokakulttuurin kulmakiviä. Harvassa ovat reseptit patoihin, kastikkeisiin ja piirakoihin, joista sipulin umami-aromit uupuvat kokonaan. Suomi tuottaakin sipulia vuosittain 25 miljoonaa kiloa. Raakana kyyneleitäkin kirvottavassa arjen kulmakivessä on mm. C-vitamiinia, flavonoideja ja antioksidantteja. Kasvikunnan termistön puolella sipulit (Allium) eli laukat luetaan narsissikasvien yli tuhatlajiseen heimoon.

greens-266560_640

Sipulin pilkkominen on tunteita ja mielipiteitä nostattava teema, jota on sivuttu vuosikaudet Pirkka-nikseissä ja kahvipöytäkeskusteluissa. Sipulia tai veistä on milloin kasteltu veden alla, milloin pilkottu uimalasit tai kaasunaamari päässä. Uusimmat lukemani niksit ovat kehottaneet yksinkertaisesti käyttämään terävää veistä ja tekemään viiltäviä eikä niinkään pilkkovia liikkeitä. Kaikkea olen kokeillut, vain kaasunaamari pelasti itkulta, mutta tällainen suojautumisen aste tuntuu vähän liioitellulta piskuisen laukan ollessa kyseessä.

Tukussamme on valikoimissa aina Egyptistä asti tuotua kuivattua luomusipulia, johon ekologisten arvojen kannattajana suhtauduin aluksi vähintäänkin skeptisesti. Vasta kokeiltuani kuivattua sipulia ruoanlaitossa ymmärsin sen arvon. Hetken liotus vedessä ja pannulle  ei enää kyyneliä! Yksi kilo kuivattua sipulia vastaa kahdeksaa kiloa tuoretta, joten kalliiksikaan kuivattu luomusipuli ei lopulta tule. Morttelissa sai kuivasipulista hetkessä hienonnettua myös sipulijauhetta tai rouhetta tuomaan umamia ruokiin tarvittaessa. Mökillä, patikoidessa ja reissussa osaa arvostaa, kun saa käyttövalmista sipulia koska tahansa.

Kotona pidän myös pussillista tätä arjen auttajaa aina varalla. Jos kauppa ei ole kulman takana, ei sinne tarvitse sännätä vain parin unohtuneen sipulin takia (joita ei kaikkialta luomuna edes löydy), ja flunssan tai laiskuuden yllättäessä saa mukavasti kaappien antimista tehtyä keiton kotoa koskaan poistumatta. Vaikka tuoreita kotimaisia sipuleita tuleekin yhä ostettua pääasiallisesti, on kuivattu luomusipuli nykyään ehdoton osa kaappini vakiovarustelua.

Luomu sipuli, kuivattu lo-res 500pix

Toinen kuivakaappini uusi tulokas tukkumme valikoimista on aurinkokuivattu luomutomaatti. Miksi ihmeessä olen tähän asti maksanut maltaita epäekologisista ei-luomulaatuisista aurinkokuivatuista tomaateista, joissa makua tuo lähinnä käytetty halvin oliivi- tai auringonkukkaöljy sekä mausteet? Tomaatit käytettyään jäljellä on öljy, jota pitää imeyttää paperiin ja heittää biojätteeseen (öljyähän ei viemäriin saisi kaataa kuin pieniä määriä tukkeutumisriskin vuoksi!), tai käyttää ruoanlaitossa sen laatuun kohdistuvista epäilyksistä huolimatta. Sekä tietysti se purkki kansineen, tiskausta ja kierrätystä odottamassa. Ei enää! Olen hurmaantunut aurinkokuivatuista luomutomaateista, joissa maistaa aidosti auringon jokaisen säteen ja hitaan lempeän kypsymisen makeuden.

Tomaatit ovat kuivatavaraa, eli ne kulkevat helposti ja kevyesti mukanasi mihin vain. Kiehuvassa vedessä hetken virottuaan voi tomaatit lisätä ruokaan, suolaisen tomaattinen liotusvesi sopii hyvin ruoanlaittoon makua antamaan. Ruokavaliostaan tarkkaa ilahduttaa, ettei näiden tomaattien mukana tule holtittomia määriä öljyä. Halutessaan voi tomaatit toki itse laittaa laadukkaaseen oliiviöljymarinadiin yrttien, valkosipulin ja mausteiden kera, marinadi säilyy jääkaapissa viikon verran – tai näin olen muiden ohjeista lukenut, ja itse syönyt aivan tyytyväisenä useammankin viikon öljyn syleilyssä viihtyneitä tomaatteja.tomatoes-320860_640

Entä mitkä ovat teidän ruokakaappinne kulmakivet tai luottotuotteet joita kaapissa on aina? Kerro täällä tai luomuruokatukun Facebook-sivulla, me arvomme kaikkien 19.12. mennessä kommentoineiden kesken herkullisen paketin Biologicoils-chilioliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa sekä tietysti aurinkokuivattuja luomutomaatteja sekä kuivattua sipulia!

Luomuöljyjä