Laatua ja helppoutta elämään – kuivatuista vihanneksista!
Aloittaessani työt vajaat pari vuotta sitten tukussamme tarkastelin uusin silmin monia tukkumme tuotteita. Oli suuri ahaa-elämys ymmärtää, että inkamarja onkin monia jälkiruoka-annoksia ihastuttanut kirpsakka ananaskirsikka, ja että pelkkänä mausteena pitämääni kurkumaa käytetään vahvana antioksidanttina esimerkiksi smoothieihin. Jotkin tuotteet päätyivät mullistamaan myös omaa arkeani, sellaisetkin, joita en olisi kuvitellut alunperin ruokakaappiin laittavani, tai joiden olemassaolostakaan en aiemmin tiennyt.
Uusista tuttavuuksista ja vanhoista klassikoista inspiroituneena aloitammekin tekstisarjan, jossa rakennetaan täydellistä ruokakaappia. Tiedättehän, sellaista jonka varaan voit luottaa: josta saat aina valmistettua jotakin niinäkin päivinä, kun et ehdi käydä kaupassa. Monesti kaikkea muuta löytyisi, mutta vihannekset puuttuvat, ne kun ovat yleensä tuoretavaraa. Siksi keskityn ensimmäisessä osassa kuivattuihin luomuvihanneksiin, jotka ovat näppärä apu ja herkullinen lisä moniin ruokiin.
Sipuli on suomalaisen ruokakulttuurin kulmakiviä. Harvassa ovat reseptit patoihin, kastikkeisiin ja piirakoihin, joista sipulin umami-aromit uupuvat kokonaan. Suomi tuottaakin sipulia vuosittain 25 miljoonaa kiloa. Raakana kyyneleitäkin kirvottavassa arjen kulmakivessä on mm. C-vitamiinia, flavonoideja ja antioksidantteja. Kasvikunnan termistön puolella sipulit (Allium) eli laukat luetaan narsissikasvien yli tuhatlajiseen heimoon.
Sipulin pilkkominen on tunteita ja mielipiteitä nostattava teema, jota on sivuttu vuosikaudet Pirkka-nikseissä ja kahvipöytäkeskusteluissa. Sipulia tai veistä on milloin kasteltu veden alla, milloin pilkottu uimalasit tai kaasunaamari päässä. Uusimmat lukemani niksit ovat kehottaneet yksinkertaisesti käyttämään terävää veistä ja tekemään viiltäviä eikä niinkään pilkkovia liikkeitä. Kaikkea olen kokeillut, vain kaasunaamari pelasti itkulta, mutta tällainen suojautumisen aste tuntuu vähän liioitellulta piskuisen laukan ollessa kyseessä.
Tukussamme on valikoimissa aina Egyptistä asti tuotua kuivattua luomusipulia, johon ekologisten arvojen kannattajana suhtauduin aluksi vähintäänkin skeptisesti. Vasta kokeiltuani kuivattua sipulia ruoanlaitossa ymmärsin sen arvon. Hetken liotus vedessä ja pannulle – ei enää kyyneliä! Yksi kilo kuivattua sipulia vastaa kahdeksaa kiloa tuoretta, joten kalliiksikaan kuivattu luomusipuli ei lopulta tule. Morttelissa sai kuivasipulista hetkessä hienonnettua myös sipulijauhetta tai rouhetta tuomaan umamia ruokiin tarvittaessa. Mökillä, patikoidessa ja reissussa osaa arvostaa, kun saa käyttövalmista sipulia koska tahansa.
Kotona pidän myös pussillista tätä arjen auttajaa aina varalla. Jos kauppa ei ole kulman takana, ei sinne tarvitse sännätä vain parin unohtuneen sipulin takia (joita ei kaikkialta luomuna edes löydy), ja flunssan tai laiskuuden yllättäessä saa mukavasti kaappien antimista tehtyä keiton kotoa koskaan poistumatta. Vaikka tuoreita kotimaisia sipuleita tuleekin yhä ostettua pääasiallisesti, on kuivattu luomusipuli nykyään ehdoton osa kaappini vakiovarustelua.
Toinen kuivakaappini uusi tulokas tukkumme valikoimista on aurinkokuivattu luomutomaatti. Miksi ihmeessä olen tähän asti maksanut maltaita epäekologisista ei-luomulaatuisista aurinkokuivatuista tomaateista, joissa makua tuo lähinnä käytetty halvin oliivi- tai auringonkukkaöljy sekä mausteet? Tomaatit käytettyään jäljellä on öljy, jota pitää imeyttää paperiin ja heittää biojätteeseen (öljyähän ei viemäriin saisi kaataa kuin pieniä määriä tukkeutumisriskin vuoksi!), tai käyttää ruoanlaitossa sen laatuun kohdistuvista epäilyksistä huolimatta. Sekä tietysti se purkki kansineen, tiskausta ja kierrätystä odottamassa. Ei enää! Olen hurmaantunut aurinkokuivatuista luomutomaateista, joissa maistaa aidosti auringon jokaisen säteen ja hitaan lempeän kypsymisen makeuden.
Tomaatit ovat kuivatavaraa, eli ne kulkevat helposti ja kevyesti mukanasi mihin vain. Kiehuvassa vedessä hetken virottuaan voi tomaatit lisätä ruokaan, suolaisen tomaattinen liotusvesi sopii hyvin ruoanlaittoon makua antamaan. Ruokavaliostaan tarkkaa ilahduttaa, ettei näiden tomaattien mukana tule holtittomia määriä öljyä. Halutessaan voi tomaatit toki itse laittaa laadukkaaseen oliiviöljymarinadiin yrttien, valkosipulin ja mausteiden kera, marinadi säilyy jääkaapissa viikon verran – tai näin olen muiden ohjeista lukenut, ja itse syönyt aivan tyytyväisenä useammankin viikon öljyn syleilyssä viihtyneitä tomaatteja.
Entä mitkä ovat teidän ruokakaappinne kulmakivet tai luottotuotteet joita kaapissa on aina? Kerro täällä tai luomuruokatukun Facebook-sivulla, me arvomme kaikkien 19.12. mennessä kommentoineiden kesken herkullisen paketin Biologicoils-chilioliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa sekä tietysti aurinkokuivattuja luomutomaatteja sekä kuivattua sipulia!
