Herkullista luomua blogi

Tag - terveys

Kurkuma – kultainen voimajuuri

Curcuma longa

Tiesitkö, että kurkuma on paljon muutakin, kuin curry-ruokien kirkkaankeltainen värisävy? Kurkuma (Curcuma longa) on mauste- ja lääkekasvi, jota kasvatetaan erityisesti Intiassa, Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Kasvista korjataan juuret, joita raastetaan ruokiin tuoreena, tai joista jauhetaan ja kuivataan kurkuma-maustejauhetta. Juurista voidaan myös tuorepuristaa kurkumamehua.

Curcuma longa

 

Kurkumanjuuren sisältämä kurkumiini on viime vuosina ollut monien tieteellisten tutkimusten keskiössä. Sen mahdollisia terveyttä edistäviä vaikutuksia tutkitaan mm. muistiin, tulehduksien hoitoon ja torjuntaan, ja kurkumiinin korkeisiin antioksidanttipitoisuuksiin liittyen. Vaivoja ja tauteja, johon liittyen kurkumaa on tutkittu, ovat mm. kuukautiskivut, muistiongelmat, ja -sairaudet, ruoansulatusongelmat, suolistosairaudet (IBD, Crohn), maksasairaudet,  nivelrikko, multippeliskleroosi, sienitulehdukset, korkea kolesteroli, silmätulehdukset, diabetes, ja myös erilaiset syöpäsairaudet. Joissain tutkimuksissa kurkumaa on annettu potilaille (tulehdus)kipulääkkeiden (diklofenaakki, ibuprofeeni) sijasta.

 

Historiallisesti kurkumaa on käytetty osana kiinalaista ja ayurvedista lääketiedettä jo pitkään ruoansulatuksellisten ongelmien, maksasairauksien, ihosairauksien ja haavojen hoidossa. Länsimaisessa lääketieteessä ensimmäiset maininnat kurkuman käytöstä ovat jo vuodelta 1748, mutta ensimmäinen tieteellinen artikkeli kurkuman käytöstä lääketieteessä julkaistiin vasta vuonna 1937. Kiinnostus kurkumaa kohtaan on heräillyt 90-luvun aikana, mutta vasta 2000-luvun aikana tutkimusten määrä on lähes kymmenkertaistunut.

 

Monet kurkuman terveysvaikutuksista vaikuttuneet tai kurkuman makuun hurahtaneet ovat jo kokkailleet kurkumasta trendikästä mausteisen kuumaa kurkuma latte -maitojuomaa, johon kurkuman ja kookosöljyn lisäksi ripotellaan sekaan mustapippuria, jonka sisältämän piperiinin uskotaan auttavan kurkumiinin imeytymistä elimistöön. Mutta mihin kurkuma oikeastaan auttaa, vai auttaako, ja ketä uskoa kurkumasta puhuttaessa? Kaivelimme akateemisen maailman arvioita kurkumasta tässä päivässä, ja esittelemme nyt lyhyenä katsauksena, mitä tähän mennessä on selvitetty.

 

Ruoansulatuksen ystävä, vatsahaavan lietsoja

Kurkuman on tutkimuksissa arvioitu stimuloivan sappirakon sapentuotantoa, jonka uskotaan auttavan positiivisesti ruoansulatukseen. Saksassa kurkumalle on hyväksytty terveysväittämä, jonka mukaan sitä voi käyttää ruoansulatuksellisiin ongelmiin. Tutkimusaineistoa ruoansulatukseen liittyen on toistaiseksi enemmän eläinkokeista, joiden perusteella on vielä mahdotonta arvioida kurkuman terveyshyötyjä ihmiselle pitkällä aikavälillä. Yksittäisen vertaisarvioidun ihmisillä tehdyn tutkimuksen mukaan kurkuma vähensi turvotusta ja kaasunmuodostusta ruoansulatusongelmista kärsivillä.

 

Myös haavaista paksusuolen tulehdusta (IBD) sairastavilla kurkumasta on saatu positiivisia tutkimustuloksia. Puolen vuoden tutkimusjakson ajan IBD:n oireettoman vaiheen potilaille annettiin kurkumaa tai lumelääkettä osana lääkkeellistä hoitoa. Sairaus uusiutui kurkumiinia saaneista potilaista huomattavasti harvemmalla. Sen sijaan vatsahaavan hoidossa voi kurkumasta olla tutkimusten mukaan myös haittaa. Tutkimuksia kurkuman käytöstä on meneillään myös moniin muihin suolisto-ongelmiin ja -sairauksiin liittyen. Sisäelinten sairauksissa maksasairaudet ovat pääasiallinen tutkimuskohde kurkumiinin käytössä.

 

Eläinkokeista lupaavia tuloksia – vain valistunutta arvailua?

Eläinkokeissa on todettu kurkumiinin ehkäisevän verisuonten kalkkeutumista, joka hoitamattomana voisi johtaa sydänkohtaukseen. Kurkumiiniuute madalsi hiirikokeissa kolesterolitasoja ja esti LDL-kolesterolin nousua, mutta tutkimustulosta ei saatu toistettua koehenkilöillä tehdyssä seurantatutkimuksessa. Eläinkokeissa sekä bakteereilla ja viruksilla tehdyissä laboratoriokokeissa on myös saatu joitain viitteitä kurkuman bakteereja ja viruksia tappavista ominaisuuksia. Tarvitaan kuitenkin vielä pitkiä vertaisarvioituja tutkimuksia koehenkilöillä, ennen kuin voidaan arvioida tarkemmin näiden terveysväitteiden paikkansapitävyyttä. Tutkimusmetodina eläinkokeita pidetään epävarmoina, ja ne antavat lähinnä viitteitä, kannattaako tutkimusta jatkaa koehenkilöillä.

 

Syöpä ja luonnonlääkintä – ketä uskoa?

Kuuma peruna kurkumiinista puhuttaessa on syöpä, jonka käsittely luonnontuotteiden yhteydessä nostaa monilta niskakarvat pystyyn. Onko moraalisesti oikein markkinoida mahdollisesti kuolemansairaille luonnonlääkinnällisiksi väitettyjä valmisteita, tai jopa kehottaa käyttämään niitä lääketieteellisen hoidon sijaan? Kaivelemiemme tutkimusten perusteella voidaan yksiselitteisesti todeta, että syövän parantavaa  ihmelääkettä sytostaattihoitojen korvaajaksi ei ole keksitty, ja jos se keksittäisiin, kuulisimme siitä varmasti.

Kurkumaa on tutkittu paljon myös syövän ehkäisyyn liittyen, ja sen myötä joissain blogeissa kurkumiini on paisunut merkitystään huomattavasti mittavampaan rooliin. Syövän ehkäisyn ja hoidon tutkimuksesta on kuitenkin tuloksia ainoastaan eläinkokeilla, ja tieteelliset tutkimukset puhuvat kurkuman merkityksestä eläinkokeissa vain erittäin maltillisesti muodossa ”kurkumasta voi olla hyötyä syövän ehkäisyssä tai hoidossa” ja lisätutkimusten tuloksia odottaen, olettaen mahdollisten vaikutusten johtuvan korkeasta antioksidanttipitoisuudesta. Lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan kuitenkin vielä useita, ennen kuin voidaan arvioida, olisiko kurkumasta hyötyä ihmisille näin vakavan taudin hoitajana. Blogosfääri tarjoaa monia rinnakkaisia totuuksia, joiden suhteen on parasta pitää pää viileänä ja jalat maassa.

 

Muistin virkistäjäksi ja mielen parantajaksi – kyllä!

Kurkumiini ei ole toistaiseksi osoittautunut ihmelääkkeeksi myöskään Alzheimeriin, mutta muistia parantavasti se voi vaikuttaa. Laajassa tutkimuksessa kurkumiinia annettiin 60-85-vuotiaille koehenkilöille neljän viikon ajan tutkien kurkumiinin vaikutusta kerta-annoksina ja pitkäaikaisena altistuksena. Osa koehenkilöistä sai kurkumiinin sijaan lumelääkettä. Kerta-annoksena kurkumiinin todettiin parantavan keskittymiskykyä ja muistia vaativien tehtävien suorittamista. Mieliala, vireystila ja työmuisti paranivat myös pitkäaikaisen kurkumiinikuurin seurauksena. Kurkumiinia saaneiden koehenkilöiden kokonaiskolesteroli madaltui ja LDL-kolesterolin määrä väheni kokeen aikana.

Rottakokeissa on saatu viitteitä jopa kurkumiinin aiheuttamasta neuroniproliferaatiosta, eli uusien hermosolujen kehittymisestä ikääntyneillä rottayksilöillä. Akateemisissa piireissä erityisesti neuroniproliferaatio herättää suurta kiinnostusta, sillä aiemmin uskottiin, että uusia hermosoluja ei voisi kehittyä välttämättä lainkaan. Kurkumiini paransi rottakokeissa myös kognitiivisia kykyjä, avaruudellista hahmottamista ja muistia. Toimintamekanismia ei ole vielä tunnistettu. Tutkimus jatkuu siis tälläkin osa-alueella.

 

Kurkuma – huuhaata vai voimakasvi?

Sopiiko kurkumaa kutsua siis voimakasviksi? Lukemamme perusteella väitämme, että sopii. Ihmeitä kurkuma ei silti tee. Ihmelääkkeiden nappailun sijaan suositamme oman hoitohenkilökunnan konsultointia sairauksissa, lähdekritiikkiä blogien ylistyksiä lukiessa, ja monipuolista ruokavaliota oikoteiden etsimisen sijaan. Jos lähteet puuttuvat, lupaukset ovat pilvissä, ja kirjoittajalta löytyy kuin sattumalta 5% kurkumaa ja 95% täyteainetta sisältävä pilleri, on syytä suhtautua varauksella lukemaansa. Luomuruokatukussamme tällaisia pillereitä ei kaupata. Sen sijaan kurkumasta innostuneina päätimme tuoda markkinoille aimo pullollisen kurkumaa omimmassa muodossaan – suoraan kurkumanjuuresta tuorepuristettuna.

62015 Kurkumamehu

Tästä pullosta et löydä täyteaineita, ainoa kurkuman oheksi lisätty ainesosa on maissitärkkelyksestä valmistettu sitruunahappo, joka varmistaa kurkuman voima-aineiden säilyvyyden mahdollisimman tuoreena. Koska kurkumanjuuri on varsin tujakkaa tavaraa ja tiivistä olemukseltaan, suosittelemme kulauttelemaan kurkumaa pulloa ronskisti ensin ravistaen. Vain ruokalusikallinen päivässä riittää pitämään mielen virkeänä. Organic Health Kurkumamehu soveltuu oivallisesti myös smoothieihin ja ruoanlaittoon. Kuumiin ruokiin kurkumamehu kannattaa lisätä vasta aivan viime metreillä, jotta sen ravintoarvot eivät turhaan kärsisi kuumentamisesta.

 

Poimi tästä talteen mausteisen herkullisen kurkumasmoothien ohje!

 

Lähteet kurkumiinin lääkinnällisestä käytöstä muistiin liittyen:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25277322

http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0031211

 

Pähkinä purtavaksi – aktivoituna!

Voin myöntää sen: olen pähkinöinä luomupähkinöistä. Raksautettuani hampaiden välissä ensimmäisen luomumantelini olin myyty. Näitäkö ihanuuksia olin koko ikäni syönyt lähinnä joulupuuron seassa tai marsipaaniksi jauhettuna? Joissain raaka-aineissa luomun todella maistaa, ja manteli on näistä ehdoton ykköseni!

Tunnustettava on, että myös cashewpähkinöiden kermaisuus on hurmannut minut, salaatteihin ripottelen rasvaisia saksanpähkinöitä, ja parapähkinät paahtuvat uunissa ihanan karamellimaisen rouskuviksi. (Huom! Monityydyttymättömät rasvahapot tuhoutuvat herkästi kuumentaessa, kertatyydyttymättömät kestävät myös lämpöä – eli paahdettuja pähkinöitä herkkuhetkiin, ja jokapäiväiseen käyttöön paahtamattomia! Paahtaessa kannattaa lämpötila pitää maltillisena, ehdottomasti alle 170 asteessa!)

Jos pähkinät ovat jo tuttuja, kannattaa tarkastaa myös oheinen ohje pähkinöiden ravinteiden aktivoimiseen!

detaili9

Muistin virkistykseksi kerrottakoon ensin muutama tiukka fakta pähkinöiden terveellisyydestä niiden rasvaisuutta kauhisteleville:

  1. Pähkinöissä on yllättävän paljon kuitua. Liukeneva kuitu pitää pitkään kylläisenä, ja tämän (ja sen rasvan 😉 ) ansiosta pähkinät pitävätkin kylläisenä pitkään. Mikä mahtava eväs!
  2. Ne pähkinöiden kauhistellut rasvat ovat hyviä pehmeitä rasvoja – 100 grammassa pähkinöitä on n. 30-55 g hyviä rasvoja pähkinälaadusta riippuen. Rasvainen saksanpähkinä (65% rasvaa) sisältää noin kymmenesosan painostaan omega-3-rasvahappoa, alfalinoleenia. Saksanpähkinää ei ole suotta nimitetty aivopähkinäksi! Monet pähkinöistä kohottavat HDL-kolesterolia ja laskevat LDL-kolesterolia, eli vähentävät sydäntautien riskitekijöitä. Ainoa kovan rasvasarjan pähkinä on kookos, jonka käyttöä suositellaankin vain maltillisesti.
  3. Proteiini antaa pähkinöihin potkua. Saksanpähkinässä ja hasselpähkinässä proteiinipitoisuus on noin 9%, cashewissa ja maapähkinässä 14% ja mantelissa jopa 16%. (Vegaanivinkki! Pähkinöillä saa myös hätätapauksessa tuunattua proteiiniköyhästäkin ravintola-annoksesta syötävän!)
  4. Vitamiineista ja kivennäisaineista monien päivittäisen saannin tarve täyttyy pähkinöillä! Listataanpas…
  • Seleeniä saa tarpeeksi elimistöönsä jo 2-3 parapähkinää rouskuttelemalla.
  • E-vitamiinia on monissa eri pähkinöissä: useissa eri muodoissa manteleissa ja hasselpähkinöissä, gammatokoferolina saksanpähkinöissä ja pekaanipähkinöissä, ja makadamiapähkinöissä myös tokotrienoleina.
  • B-vitamiinin lähteenä pähkinät ovat mainioita! Tiamiinia (B1), riboflaviinia (B2), niasiinia tai sen esiasteita (B3) sekä folaattia (B9) saa kaikkia pähkinöistä. Folaattia, jonka puutoksesta suomalaiset monesti kärsivät, on suhteessa eniten maapähkinässä, saksanpähkinässä, cashew-pähkinässä ja hasselpähkinässä.
  • Kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja sinkkiä saa myös lähes kaikista pähkinöistä!

Pieni kourallinen pähkinöitä päivittäin joko välipaloina tai ruokien mukana nautiskeltuna on hyvä ohjenuora terveellisen ruokavalion koostamiseen.

Vaikka kuinka luomulaatuisia pähkinöitä haluaisinkin vain suitsuttaa, seuraa nyt myös pieni tietoisku realiteeteista! Luomumanteleissa on aina mukana myös pieniä määriä karvasmanteleita. Nämä mielipiteet tiukasti vihaan ja rakkauteen jakavat yksittäiset yllättäjät ovat suurissa määrin vaarallisia terveydelle, mutta suurissa määrin tarkoittaisi jo manteleiden napsimista päivittäin kilokaupalla, mikä ei ole muutenkaan suositeltavaa. Parapähkinöissä taas on aina mukana yksittäisiä hivenen tunkkaisen makuisia yksilöitä. Tämäkin on valitettavasti ollut tähän mennessä kaikkien maistelemieni luomuparapähkinöiden ominaisuus, ei siis tyyppivika. Mutta kaikki kukat kukkikoon, kokonaisuudessaan nämä molemmat pähkinät ovat niin valloittavia maultaan, ettei tämä ole ainakaan minun herkutteluhetkiäni häirinnyt vielä koskaan.

Jos nämä asiat olivat jo monet kerrat ja mennen tullen käytyä peruskauraa, voidaankin siirtyä pähkinöiden aktivointiin.

sekoituspalloJo vuosia on terveyshifistelijöiden, superfoodistien ja raakaruoan rakastajien piireissä kohistu pähkinöiden ja siementen aktivoimisesta. Passiivisessa lepomuodossa olevia ravinteita herätellään lempeästi liottamalla niitä ruususuolavedessä ja käynnistellen itämisprosessia.

Ruususuolaa käytetään pähkinöissä ja siemenissä entsyymi-inhibiittorien deaktivoimiseen, joka mahdollistaa itämisen alkamisen. Jos et ole vielä kokeillut tätä niksiä, suosittelen ehdottomasti ottamaan sen seuraavaksi keittiössä ihmettelyn aiheeksi! Omasta mielestäni aktivoidut pähkinät maistuvat kyllä jotenkin muhevammilta, eikä tämä ole lopulta mitään rakettitiedettä, ei ainakaan kun on näin helppo ohje käytössä! Halutessasi voit kokeilla pähkinöiden lisäksi myös siementen aktivoimista.

karkea suola fiilis

Aktivoidut superpähkinät

2,5 dl luomupähkinöitä tai -siemeniä

0,5-1 tl Himalajan ruususuolaa pähkinälaadusta riippuen: pekaani- ja saksanpähkinälle riittää puoli teelusikallista, muille kokonainen teelusikallinen

(voit myös lisätä pienen määrän mausteita joko jo liuotusvaiheessa tai kuivausvaiheessa halutessasi aktivoituja maustepähkinöitä!)

suola_pahkinat

  1. Huuhtele pähkinät. Varaa astia tai pari pähkinöitä ja suolaveden liuotusta varten.
  2. Arvioi, paljonko vettä tarvitaan peittämään pähkinät liotuksen ajaksi. Suola on parempi lisätä veteen ennen pähkinöitä, jotta sen saa sekoitettua tasaisesti.
  3. Sekoita, kunnes suolaliuoksessa on vain vähän tai ei ollenkaan suolaa näkyvissä. Ruususuolan kiteisen kovasta rakenteesta johtuen osa kiteistä voi vaatia pidemmän ajan liuetakseen, älä huolestu siis yksittäisistä kiteistä, riittää kun suurin osa suolasta on liuennut!
  4. Kaada suolavesi pähkinöiden päälle, ja anna liota tarvittava aika. Alla olevasta taulukosta voit tarkistaa liotus- ja kuivatusajat.
  5. Huuhtele lionneet pähkinät lävikössä ja kaada kuivurin kuivaustasolle tai uunipellille. Kuivurissa suositeltu kuivauslämpötila on 42 astetta, uunissa 65 astetta uunin luukku raollaan. Kääntele pähkinöitä säännöllisesti kuivauksen aikana.
  6. Jos aiot varastoida pähkinöitä, tulee niiden olla täysin kuivia! Muuten vaarassa on, että pähkinät homehtuvat. Maistele muutama pähkinä, ja jos ne ovat rouskuvan rapeita ja kuivia, voit turvallisesti säilyttää ne ilmatiiviissä pakkauksessa jääkaapissa tai muussa viileässä tilassa. Tarkista silti pähkinöiden kunto aina ennen käyttöä, jos säilytät niitä pidempiä aikoja! Itselläni pähkinät ovat kuluneet 1-2 viikossa, joten en tiedä kuinka kauan säilyisivät… 😀
Pähkinä/ Siemen Ruususuolaa / 2,5dl pähkinöitä kohti Liotusaika Kuivausaika
Manteli 1 teelusikka 12 h 12 – 24 h
Cashew* 1 teelusikka 3 – 6 h 12 – 24 h
Kuorittu hasselpähkinä 1 teelusikka 7 – 12 h 12 – 24 h
Makadamia 1 teelusikka 7 – 12 h 12 – 24 h
Pekanpähkinä 0,5 teelusikka 7 – 12 h 12 – 24 h
Saksanpähkinä 0,5 teelusikka 7 – 12 h 12 – 24 h
Pinjansiemen 1 teelusikka 7 – 10 h 12 – 24 h
Kurpitsansiemen 1 teelusikkaa 7 – 10 h 12 h
Auringonkukansiemen 1 teelusikkaa 7 – 10 h 12 h

*Cashew muuttuu limaiseksi yli kuuden tunnin liotuksen jälkeen. Siksi niille suositellaan nopeaa liottamista ja kuivausta. Cashewia voi halutessaan kuivata 90 -120 asteisessa uunissa. Korkeampi kuivauslämpötila mahdollistaa nopean kuivauksen.

 

Jos kokeilit ohjetta, kerro meillekin, mitä pidit!

Itse olen kokeillut mm. savustetun, chilin ja wasabin makuisia aktivoituja pähkinöitä ja siemeniä näiden tavallisten lisäksi.

Saksanpähkinäpallo