Ensinnäkin, hyvää luomuviikkoa kaikille! Tänään haluan jakaa kanssanne yhden suosikkinaposteltavistani. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten karviaiskoiso, kapinmarja ja ananaskirsikka. Puheenaiheena on siis inkamarja!
Tämä makeankirpeä herkku on koisokasvien sukua, eli sen serkkuja ovat mm. tomaatti, peruna ja munakoiso. Ananaksen kanssa sillä ei todellisuudessa ole muuta yhteistä kuin hedelmäinen maku ja tuoreena keltainen väri, kirsikkaan viittaa marjan koko. Alunperin Etelä-Amerikasta peräisin oleva marja on levinnyt ympäri maailman. Englanniksi inkamarjaa kutsutaan mm. Cape gooseberryksi, ja nimi viittaa sen viljelyspaikkaan Hyväntoivonniemellä, jossa sen uskotaan olleen tärkeässä osassa ehkäisemässä merimiesten keripukkia – marja on nimittäin todellinen C-vitamiinipommi! Tutkiessani inkamarjan taustaa osasi ystäväni Wikipedia kertoa, että marja on ollut tunnettu jo antiikin Kreikassa. Tuoreen marjan ympäröivät paperinohuet lehdet ja koko marja on kaunis kuin kukkanen. Siksi sitä käytetäänkin tuoreena usein koristeena. Ranskassa muuten marjaa kutsutaan nimellä “Love in a Cage” – rakkaus häkissä! Nimellä ilmeisesti viitataan juuri kellomaisten lehtien suojassa kasvamiseen.
Kuivattu ananaskirsikka, inkamarja, on yksi superruokatrendin aalloissa Suomeen rantautunut uutuus. Superruoka-katergoriaan se on noussut luultavasti kokoonsa nähden melkoisten ravinnepitoisuuksien vuoksi. Inkamarja onkin oiva naposteltava näin syksyn pimetessä, sillä marja sisältää runsaasti kalsiumia, karoteenia, C- ja E-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineja sekä antioksidantteja. Marjaksi siinä on myös yllättävän paljon proteiinia. Välipalana kourallinen inkamarjoja antaa siis huomattavasti paremmat rakennuspalikat vastustuskyvylle kuin vaikkapa suklaapatukka! Ainakin itselläni keho on sellainen, että näin syksyllä verensokeri ei meinaa pysyä ylhäällä mitenkään ja mieli tekisi vähän väliä jotain makeaa. Olen nyt testimielessä napostanut pari inkamarjaa kun tuntuu että väsymys iskee ja aivot tarvitsevat ravintoa – ja tuntuu että vireystila pysyy yllä paljon pidempään! Mielestäni superfoodit eivät yleisesti ole kovin hyvän makuisia ja ne jäävät siksi minulla helposti syrjään, mutta inkamarjan makean hapan maku on omaan suuhuni juuri sopiva.
Inkamarjoja voi napsia sellaisenaan (ovat muuten kuulemma myös monen lapsen mieleen!) tai kokeilla salaatissa, liotettuna smoothien seassa tai vaikka paloiteltuna aamiaisjugurtissa. Inkamarjoja voi ostaa hyvinvarustelluista ruokakaupoista kuivahedelmäosastolta, mutta kannattaa varautua siihen, että ihan joka marketin valikoimasta niitä ei saa. Itse suosin luomua näissäkin – marjojen kuori on niin ohut etten välittäisi saada sitä kautta torjunta-aineannosta. Laitoimme Luomuruokatukussa inkamarjat myös lokakuuksi kampanjaan, joten kannattaa tsekata Jälleenmyyjät-osiosta mistä saat luomuinkamarjat edullisesti!
